Homoseksuaaliseen alastob suomi sain nuorta kalua

Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani. Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim. Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö.

Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon. Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit. En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim.

Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni.

Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja. Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi.

Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua. Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni.

Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo. Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies. Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö.

Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen. Hei, oon vuotias tyttö. Oon ollut ihastunut tyttöihin ja poikiin, seurustellut vaan poikien kanssa. Nyt oon alkanut kiinnostumaan tytöistä enemmän mutta mua pelottaa se, miten mun ystävät ja perhe ottaisi asian jos kertoisin olevani bi.

Yksi ystäväni kysyi, olenko naisiin päin, kun näki tinderprofiilissani sateenkaaren. En uskaltanut sanoa totuutta vaan kielsin asian. Olin ulkona yhden tytön kanssa ja minusta tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet meitä, vaikka todellisuudessa niin ei käynyt.

Miten osaan olla rennompi itseni suhteen ja hyväksyä sen mitä olen ja kertoa läheisilleni? Olen kokenut jo aika kauan olevani poika. Ihan ensiksi en tiennyt edes mitä se tarkoittaa. Olen tytön vartalossa, se on hyvä minulle. Mutta silti koen olevani poika. Haluaisin lyhyet hiukset, ja sanoin siitä äidilleni ensimmäisen kerran viime keväällä. Äiti vain sanoi, että en kuitenkaan pitäisi niistä, ja että saisin päättää hiuksistani vasta vuotiaana. Tuntuu pahalta, että äitini määrää sen kuka olen.

Olen nyt ystäväni pakottamana mennyt puhumaan kouluni kuraattorille, kerran. Huomenna tapaan kuraattorin taas. Ajattelin kertoa hänelle tuntemuksistani. Jos vaikka hän auttaisi jotenkin. Nyt kuitenkin kaipaan neuvoa, voisiko äitini ymmärtää tilanteeni jotenkin? Jos kertoisin että olen poika, äiti varmaan vaan nauraisi ja sanoisi, että se on vain ohimenevä juttu, tai että keneltä olen kuullut ystävistäni, että voisi olla muutakin kuin syntymässä kerrottua sukupuolta.

Vanhempani eivät ole kovin avoimia erilaisuudelle. Onko vuotias oikeasti liian nuori tietääkseen tämmöisen asian? Moi oon 13 vuotias tyttö ja mulla on pari ongelmaa. Uskon olevani bi mutta en ole aivan varma. Ihastun yleensä poikiin mutta koen pitäväni myös tytöistä.

Kunnollista tyttö ihastusta minulla ei ole kuitenkaan ollut vaikka koen pitäväni myös tytöistä. En ole ikinä tuntenut että haluaisin kuulua hetero "lokeroon". Haluaisin kertoa äidilleni tai siskolleni monimutkaisista tuntemuksistani mutta tuntuu että se ei olisi sopivaa koska en ole varma olenko bi. Isäni on sitten toinen asia koska jos olen bi pelkään että hän ei hyväksy minua. Hän on osoittanut että homous ei ole ok hänen mielestään.

Siskoni taas olisi ensimmäinen henkilö jolle kertoisin koska olemme hyvin läheisiä. Lähiaikoina olen myös miettinyt sukupuoltani. En haluasi luultavasti lokeroida itseäni kumpaankaan sukupuoleen. Isäni on myös osoittanut että trans sukupuolisuus yms. Ei ole hänen mielestään ok. Ja lisään vielä että minulla on nyt alkava ihastus naispuoliseen ystävääni. Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan.

Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa. En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen.

Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja.

Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta. Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan.

Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena. Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero. Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen.

Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä?

Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Kaikkeen sitä sitten elämä viekin. Nyt tänne neuvoa epätoivoisesti kysymään, koska mikään muu ei tunnu auttavan. Olen pian 40 lähestyvä nainen, miesten kanssa seurustellut ja pitkään naimisissakin ollut. Ovat kaikki poikia, joten siitäkö naisenkaipuu? Jo useiden vuosien ajan olen ihastunut naisiin, ensimmäisen kerran ehkä 10 vuotta sitten.

Yhtä suorastaan palvoin ja menin hölmönä tunteeni laittamaan pitkällä viestillä. Ei hyvä, oli supernoloa ja pilasi meidän ystävyyssuhteen täysin. Sen jälkeen olen taas muutaman ihastuksen kyllä kokenut.

Tv-sarjojen naisiin ja lesbopareihin olen suorastaan sairaalloisen ihastunut ja tuijottanut sitten youtube-videoita sata kertaa putkeen. Toisaalta tahtoisin korjata avioliittomme lasten takia, mutta seksi miehen kanssa on väkinäistä ja vastenmielistä. Mutta mistä edes tietäisin mitä oikeasti haluan ja elänkö vain illuusiota? Äitini on tiukan uskovainen ja puhuu aina kamalalla tavalla homoista.

Tahtoisin niin hulluna olla ja silittää naista, mutta mitä menetän vaakakupissa? Tämä pähkäily on jatkunut jo liian pitkään näin. Hei olen v tyttö. Olen huomannut ihastusta erästä naista kohtaan jo yli puolisen vuotta ja koen olevani lesbo. Olen jo kertonut parille parhaalle kaverilleni ja sille ihastukselleni tunteistani, mutta minua pelottaa silti kertoa muille. Toivoisin, että saisin edes vähän apua täältä. Ja yksi jutti minkä haluaisin vielä tietää on, että onko sillä väliä kuinka suuri ikäero on niinkuin esim.

Elikkäs joo oon 14v poika. Mulla ei oo koskaa ollu kunnon tyttöystävää. On ollut 8kk sitte 2vk kokeilu. Pyydän jo anteeksi heti, jos aihe ei tänne kuulu. Mutta asiaan, tyttö halusi kanssani jo seksiä mutta minua alkoi aihe ahdistamaan.

Ajatus tytön kanssa kiihottaa kovasti. Mutta pelkään että kun on tallaista ahdistusta, että olisin homo. En ole varsinaisesti pojista koskaan kiihottunut ja en ole koskaan poikiin ihastunut. Tytön kanssa suhde tuntuu luontaiselta. Minun kavereillani tuskin tallaista ahdistusta on, sillä heistä suurin osa on harrastanut jo seksiä. Eniten pelottaa, entä jos en pidäkään siitä, entä jos lerpahtaa kesken kaiken, entä jos en laukea, entä jos seksi epäonnistuu.

Olen äärettömän hukassa levoton ja rakastunut väärään ihmiseen. Asun miehen kanssa kämppiksinä tunteiden viilennyttyä vuosia sitten.

Nyt olen tavannut hänet, siis naisen, ja maailma keikahti raiteiltaan totaalisesti. Halailen häntä, koskettelen, ja jotenkin asia meni siihen, että keskusteltiin muissa yhteyksissä naisista ja hän sanoi painokkaasti olevansa hetero. Nyt olen hämilläni surullinen, huomasiko hän jotain, kaatuuko ystävyys tähän, koskaan en ole sentään ehdotellut mitään, onneksi.

Tajusin pari kuukautta sitten, että olen panseksuaali. Sitä ennen olen siis ollut panseksuaali vain tietämättä koko termistä jne. Minulla on pari ystävää, jotka kuuluvat myös seksuaalivähemmistöihin. Ja oikeastaan paras ystäväni on bi-seksuaali. Olen kertonut siskolleni ja vain parhaalle ystävälleni seksuaalisuudestani. He molemmat ovat ottaneet asian hyvin. Minua kuitenkin pelottaa kertoa vanhemmilleni tiedän ettei ole pakko koska he ovat äidin puoleltani hyvin uskonnollisia ja uskovat siihen, että naisen kuuluu olla miehen kanssa.

Minua pelottaa heidän reaktionsa, sillä he ovat eri uskonnossa kuin minä ja panseksuaalisuus voi pelästyttää heidät. Olen monesti ilmaissut heille, että mielestäni nainen ja nainen voivat olla yhdessä ja että luonne ratkaisee jne. Tästä syystä minun onkin vaikea hyväksyä panseksuaalisuuttani. Siskoni on siis myös pan Ja aiheesta puhuminen tuntuu hyvin vaikealta. Minusta myös tuntuu, etten voi mennä esim. Ja vanhempani saisivat tietää jos sanoisin meneväni prideen.

Tällä hetkellä oloni on siis hyvin sekava ja hämmentynyt. Olen 15 vuotias tyttö ja minua ahdistaa pojat ja lähiaikoina myös tytöt. Olen omaitseni parhaiten poikien seurassa. Kysymys kuuluu mikä olen seksuaaliselta suuntautumiseltani? En ole koskaan seurustellut saatikaan suudellut ketään, mutta sanon usein kavereilleni, kuinka komeita poikia olen tavannut.

Hei olen 14 v poika joka on pienestä asti tuntenut ihastusta tyttöihin sekä edelleen tunnen vetoa tyttöihin mutta nyt viikko sitten tunsin tietynlaista vetoa poikaan. Kiihotun edelleenkin naisista mutta kiihotun myös siitä, kun ajattelen että toinen samaa sukupuolta oleva masturboi.

En ole ikinä tuntenut mitään tunnetta samaan sukupuoleen mutta nyt ollessani 14 olen tuntenut pari kertaa. En pidä pojista mutta yksi aiheuttaa minulle epävarmuuden tunteen. En halua olla pojan kanssa mitään muuta kuin kaveri mutta tytön kanssa haluan. Muutama päivä sitten kuvittelin pussaavani tätä poikaa ja se aiheuttaa epävarmoja tunteita, vaikka en hänestä tykkää.

Tyttöjä voisin pussata paljon mieluummin. Olen kyllä aina pitänyt tytöistä enkä pojista! Onko tämä jokin vaihe, sillä koen itseni onnelliseksi jos olisin tytön kanssa yhdessä. Moi olen juuri vuotta täyttänyt nuorukainen poika kärsin seksuaalisista pakkoajatuksista ja homouskammosta.

Elikkä ennen kuin joku käsittää väärin en ole homofoobikko. Olen hyvin suvaitsevainen ja hyväksyn kaikki. Mutta 2kk sitten päähäni tupsahti, että entä jos olen homo.

Ilman mitään syytä varsinaisesti. En muistaakseni ole koskaan ihastunut poikaan vaan aina tyttöihin. Ja aina kun tyydytän, niin se ajattelen aina naisia. Katson pääasiassa vain lesbopornoa joskus myös heteropornoa. Kerran kokeilin katsoa homopornoa ja kokeilin runkata mutta en pystynyt sillä alkoi ahdistamaan niin paljon, että en voinut edes katsoa sitä videota. Kadun tätä, sillä sitten se varsinainen helvetti alkoi. Päässäni alkoi pyöriä seksuaalisia kuvia miehistä.

Eka ne ahdistivat, sitten ne eivät tuntuneet enää miltään nyt ne jopa kutkuttavat kerran sain puolistondiksen siitä eilen ja pelkään että nämä ajatukset tekevät päivä päivältä minusta homon. Muistan jo varhaisesta eskari iästä kun pussailin tyttöjen kanssa silloin olin suosittu ala-koulussa tyttöjen keskuudessa ja minulla oli silloin koko luokka kavereina.

Kaipaan sitä aikaa tai ylipäätänsä vielä sitä aikaa 3kk sitten kun koin olevani täysin hetero. En kestä, jos minusta tulee homo en halua ikinä olla poikien kanssa muuta kuin vain hyvä kaveri. Minulla on suvaitsevat vanhemmat ja osa kavereistani on suvaitsevia, joten kaapista tulo ei ole ongelma mutta en pysty sitä jos olen oikeasti homo myöntämään itselleni ja mun elämä olis pilalla silti.

Nyt saattaa vielä tuntua tältä mutta pelkään että parin viikon päästä munaa. Mun elämä on nyt täyttä helvettiä näitten ajatusten takia ja en tiedä enää mitä olen.

Jos pystytte vähän auttamaan tai jakamaan kokemuksia, kun olitte tässä iässä ette uskon kuinka arvostaisin. Voiko homoeroottiset ajatukset muuttaa sinut homon suuntaan, jos niitä väkipakolla ajattelee koko ajan? Joudun testaamaan joka päivä monta, kertaa kiihotunko niistä. Hei, Haluaisin tietää kuka minä olen sukupuoleltani. Olen XXY-mies, mutta olen miettinyt tätä jo lähes koko elinikäni ajan, kuka olen sukupuoleltani.

Miehenä olo, ei tunnu täysin omalta, mutta toisaalta en myöskään tiedä olisiko sukupuolen korjaaminen oikea ratkaisu.

Nyt kun on tullut uudempia määritelmiä, kuten muunsukupuolinen jne. Miten tällainen itsetutkimisprosessi tulisi aloittaa. Onko jotain tahoa, joka tekee näitä tutkimuksia ja mistä tällaiseen saa lähetteen? Lisäyksenä vielä tuohon aiempaan kysymykseen. Olen ollut pariterapiassa vaimoni kanssa liittyen sisko-veli asetelmaan, eli rakkautta ei tahdo löytyä. Pariterapeuttini mukaan testosteroidi hoidosta olisi hyötyä sekä parisuhteeseen, että muutoinkin.

Minulla ei kuitenkaan ole mainittavia oireita matalista testosteroiditasoista. Erektio on normaali, seksinnälkä riittävä ja saan asioita tehdyiksi, eli en tunne itseäni voimattomaksi jne. Onko testosteroidi hoito nykyään joku hype, kun sitä niin kovin helposti suositellaan käytettäväksi.

Miten XXY-miesten osalta tämä asia. Koen olevani kuitenkin sukupuoleltani kuten mainittu, jotain muuta kuin mies, eikö testosteroidin käyttäminen muuttaisi ajatusmallejani? Onko tästä haittaa sukupuolentutkimusmatkallani? Olen 13v poika ja olen homo. Mutta minua pelottaa että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni niin he tod. Olen tykännyt 10v asti pojista ja tykkään edelleen!

En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa. Ja jos mummokin kysyy "no onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos mutta minulla on tullut tallainen ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe. En tiedä mitä tehdä. Olen vuotias nainen ja olen alkanut kyseenalaistamaan omaa seksuaalisuuttani viime aikoina.

En ole koskaan ihastunut kehenkään, vaikka olenkin seurustellut kerran miehen kanssa olimme yhdessä peräti 6 vuotta. Koko seurustelun ajan tunsin oloni epämukavaksi ja ahdistuneeksi, vaikka pidinkin hänestä henkilönä. Pelkkä intiimin yhdessäolon ajattelukin hänen kanssaan sai niskakarvani pystyyn ja erottuamme en pysty edes kuvittelemaankaan olevani miehen kanssa uudelleen. Olen huomannut katsovani tai kiinnittäväni huomiota toisiin naisiin ollessani ulkona, mutten koe varsinaista seksuaalista vetoa.

En tosin tiedä johtuisiko tämä siitä että olen hyvin jyrkästi kieltänyt olevani kiinnostunut naisista aina siitä lähtien, kun kaverini ala-asteella levittivät ilkeitä juoruja väittivät minun olevan lesbo ja hylkäsivät minut täysin ja siitä tullut jonkinlainen negatiivinen ajatus. Jos kuvittelen parisuhdetta ja vaikka asumista saman katon alla naisen kanssa en koe oloani ollenkaan ahdistuneeksi, toisinkuin jos kuvittelisin saman tilanteen miehen kanssa.

En osaakkaan sanoa mitä olen. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja jakaa elämäni jonkun kanssa. Löytää sen onnen arkeen, mistä monet puhuvat. Onko minulla jotain lukkoja, jotka pitäisi käsitellä, että minulle selkiytyisi kenestä olen oikeasti kiinnostunut Lue vastaus.

Moi, olen 13v tyttö, joka miettii seksuaalista suuntautumista. Kiihotun todella paljon tytöistä ja voin saada orgasmin vain naisten pussailemisen aatteesta. En ole ikinä sormittanut enkä kosketellut itseäni mutta kiihotun niin paljon ja vahvasti naisista. Tykkään kyllä ehkä miehistäkin? Olen jopa lievästi kiihottunut kerran miehestä, ja olen ihastunut moneen poikaan. Olen vain pari kertaa nähnyt jonkun tytön ja ajatellut "hän on söpö" ynnä muuta.

Mutta en tiedä oliko se ihastumista vai mitä Mutta kun nään naisten pussailevan tai muuta Olen ollut netti suhteessa kahteen poikaan, jossa yksi oli transseksuaali. En vain tiedä, olen vielä 13 ja minulla on vielä aikaa.

Kiihotus tuntuu ahdistavalta minulle. Se on vahva ja melkein epämukava. Kerran fanfictionilla ja kerran kirjoitin instagramiin " sexy" ja naisia pussaili altaassa. En ole katsonut pornoa enkä kunnon alastomuutta. Jos vain voisitte auttaa Eipä sillä ole väliä demiseksuaali. Minulla on kaveri, joka tuli kaapista kaveriporukalleen, ja sanoi olevansa lesbo. Meidän [kaveriporukan] mielestä siinä ei ole ongelmaa.

Tietääkseni perheelleen hän ei ole kaapista vielä tullut. Itsekin tiedostan, että joskus kaapista ulos tuleminen on minullakin edessä. Nyt askarruttaa, että jos lukiossa alan seurustelemaan tytön kanssa, ja suhde on vakavampi, miten kerron asiasta perheelleni? Seksuaalivähemmistöt ovat heille — heidän mukaansa — OK, mutta kuulen useastikin että "tämäkin on homo" ja että "homoutta korostetaan liikaa" tai: Minusta se on typerää ja heidän puheissaan on kielteinen sävy.

Ihan sama kuka siinä vierellä on, pääasia että on onnellinen. Lisäksi koen asumisen pienellä paikkakunnalla ongelmallisena: Huomaan, että monia askarruttaa samat kysymykset kuin itseäni, mutta en silti löydä vastauksia siihen mikä omassa sisimmässäni kalvaa.

Olen 17 vuotias, ja pian ikää tulee täyteen 18 syksyllä. Kertaakaan en ole ihastunut ihmiseen. Vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen, vaikka pidänkin ajatusta kiehtovana. Minuun on monesti ihastuttu, mutta olen kieltäytynyt. Se on vaikuttanut ihmissuhteeseen ja minun on ollut sen jälkeen vaikea lähestyä tätä ihmistä. Se tuntuu henkisesti liian raskaalta. Olen tuntenut erään naisen 11 vuotiaasta asti.

Luokittelisin hänet parhaaksi ystäväkseni. Hän on vahva, kovamielinen mutta leikkisä persoona. Hän on nyt 28 vuotias. Hänellä on ollut elämässään vain yksi parisuhde ja usein hän puhuu nuorista ihmisistä jotka häneen ihastuvat synkeässä valossa.

Monet hänen ystävänsä ovat rakastuneet häneen hetkellisesti, ystävyyden kasvaessa. Tunne on itselleni outo. Pari vuotta sitten teini ikäni aluilla aloin tuntemaan omituista kevyttä tunnetta aina kun vietin hänen seurassaan aikaa.

Ja se on jatkunut sen jälkeen. Olemme päivittäin tekemisissä, ja huomaan olevani onnellinen hänen seurassansa. Ja välillä minusta tuntuu, että hän minun. Mutta samalla, tuntuu rankalta vaivata sydäntäni sillä ajatuksella. En osaa päästää irti. Koska en usko, että pystyisin koskaan löytämään mitään yhtä rakasta ja tärkeää. Olen aina ollut huono ystävystymään. Eikä minulla ole muita sydänystäviä, joihin pystyisin tukeutumaan jokaisessa vartalon ongelmassani tai henkisessä.

Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. Mutta miehet, herättävät minussa suuren ahdistuksen jota en pysty karistamaan kannoiltani. En tiedä mitä teen. Elän itseni kanssa ristiriidassa. Oon 14 vuotias poika: Mulla on tullut aika paljon ihastuksia poikiin ja tyttöihin.

Olen aika varma että olen Bi Tässä puolivälissä viittäkymmentä on alkanut aina vaan enemmän miettiä, mikä onkaan oma suuntautuminen. Pitkästi kolmattakymmentä vuotta saman miehen kanssa, neljä lasta synnyttäneenä, kasvattaneena no ovat vielä äidin helmoissa, teinit ja sittemmin miehestä eronneena ja sinkkuuteen kyllästyneenä tekisi mieli uuta suhdetta.

Tämän ikäinen nainen ei vaan kelpaa kuin vanhoille ukoille, eikä tällä alapäällä muutenkaan pornoon tottuneita ukkoja pidetä. Seksi miehen kanssa olisi tuttua huttua mutta ei nappaa. Katselen mielelläni hyvännäköisiä miehiä mutta niin naisiakin.

Etsin netistä miestä, ei löytynyt. Nyt laitoin naisen hakuun, eipä tunnu löytyvän naistakaan. Ja jos näin vanha nainen etsii naista, olettaa vastapuoli varmasti kokemusta myös naisten välisestä seksistä.

Sitä ei ole, ihan neitsyt siinä mielessä. Tein jälleen jokusen "aivojen sukupuoli" -testin. Niiden mukaan olen mies: On ollut aina, myös muinoin lukiossa psykantunnilla.

Mielestäni olen kuitenkin nainen. Hiuksista tykkään itselläni lyhyinä käytännöllisyys kunniaan mutta pukeudun tarvittaessa vaivatta mekkoon ja korkeisiinkin korkkareihin. Työkaverit taitavat pitää minua kuitenkin enemmän naisiin kallellaan olevana ja se on välillä vähän hankalaa kun kaikki työkaverit ovat naisia. Fantasioidessa olen mies, joka harrastaa seksiä miehen tai naisen kanssa. Fantasioilla ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa..?

Olenko ihan vaan perushetero pienin maustein? Olen 13v poika ja minä taidan olla homo. Mutta minua pelottaa, että tämä onkin vain vaihe enkä olekaan homo. Jos tulisin kaapista ulos vanhemmilleni, niin he todennäköisesti sanoisivat "se on vaihe, se menee ohi. Ja jos mummokin kysyy "No onks sul tyttöystävää jo? Olen ajatellut tulla lähiaikoina kaapista ulos, mutta minulla on tullut tällainen, ajatus että en olisikaan homo ja tämä olisikin vain vaihe.

Hei olen vuotias 'tyttö'. Olen tuntenut jo vitosluokasta olevani väärässä kehossa. En halua luokitella tyttöjen ja poikien juttuja, mutta minua kiinnostaa stereotyyppiset NS tyttöjen jutut hiukan enemmän poikien. Tykkään myös hiusväreistä ja en olisi NS stereo tyyppinen poika. Onko tämä vain jotain tunnekuohua? Pienenä kotia leikkiessä olin aina isä ja leikin enemmän autoilla ja poikien kanssa Kouluun mentyäni olin outo josta minua kiusattiinkin.. Nyt olen yhden vuoden pukeutunut kuin poika.

Minulla on kuitenkin ongelma: Onko se ihan normaalia? Voiko trans olla myös homo? Entä miten saisi rintaa piiloon, minulla on ikävä kyllä isot rinnat.. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa hän on uskovaisesta suvusta. Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut.

Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä. Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni.

Joskus puhuimme seurustelusta en vielä silloin tiennyt olevani bi , ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan. Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen. Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi. Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta.

Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin. Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut.

Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa mikä ikinä se onkaan , ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi. Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta.

Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen?

Oon 12 vuotias tyttö, ja haluisin olla poika. Ostan aina poikien vaatteita, vaikka äiti sitä kyseenalaistaakin. Haluisin lyhyet hiukset, mutta äiti ei anna. Mitä pitäisi tehdä ja sanoa, että äiti ymmärtäisi? Olen vuotias nainen, joka ei ole ikinä virallisesti seurustellut tai ollut fyysisessä suhteessa kenenkään kanssa. Ylipäätään olen seksuaalisuuteni suhteen "myöhäisherännäinen", seurustelun aloittaminen tuntui minusta yli kaksikymppiseksi vieraalta ajatukselta. Olen kuitenkin kokenut romanttisia ihastuksen tunteita lapsuudesta lähtien, ja nyttemmin olen tuntenut myös yhä voimakkaampaa seksuaalista vetovoimaa tiettyjä ihmisiä kohtaan.

Ongelmani on se, että en koe olevani täysin hetero. Nuorempana ajattelin, että olen varmaan aseksuaali vaikken tuota nimitystä silloin tiennytkään , koska en kokenut poikia kohtaan suurempaa kiinnostusta kuin tyttöjä kohtaan.

Pitkään odotin, että tunteeni vastakkaista sukupuolta kohtaan vahvistuisivat, ja saisin "varmistuksen" heteroudestani. Ja koska en tällaista vahvistusta saanut, aloin myös odottaa "varmistusta" sille, että olen lesbo. Minulla on ollut lapsesta asti vahva sosiaalinen heteron identiteetti: Kuitenkin on tuntunut hankalalta ottaa konkreettista askelta seurustelun suhteen. Häiritsevintä tässä asetelmassa on se, miten itse sopisin yhtälöön kummankaan sukupuolen kanssa.

Olen aina ollut keskimääräistä "poikamaisempi" tyttö kiinnostuksenkohteideni ja persoonallisuuteni puolesta, lapsena viihdyin paremmin poikien seurassa jne.

Toisaalta ulkonäöllisesti saatan välillä olla hyvinkin naisellinen tykkään laittautua, käyttää naisellisia vaatteita, minulla on pitkä tukka jne. Ajatus seurustelun aloittamisesta miehen kanssa on hankala, koska minusta tuntuu, että joudun esittämään "naisellisempaa" kuin oikeasti olen. Miehet tuntevat joskus tulevansa "petetyksi" kanssani, kun ulkonäköni ja olemukseni antaa ymmärtää, että olen "perinteinen" nainen, ja todelliselta luonteeltani olenkin jotenkin tätä määrätietoisempi ja suorempi.

Monesti vetäydyn tilanteesta, ennen kuin tämä ristiriita edes tulee esille, sillä se ahdistaa minua itseäni liikaa. Naisen kanssa seurustelussa taas ihan kaikki konkreettinen tuntuu vieraalta, koska en ole tuota mahdollisuutta nuorempana edes ajatellut. Toisaalta psyykkinen puoli tuntuisi naisen kanssa jotenkin luontevammalta; tietyssä mielessä koen olevani "perheen pää" ennemmin kuin henkisen suojelun ja tuen passiivinen vastaanottaja.

Tuntuu siltä, että seurustelua kokeillessa "pettäisin" molempien sukupuolten edustajia, koska en koe itseäni täysin luontevaksi kummankaan kanssa. Tarkoittaako tämä sitä, että olen biseksuaali? Vai olenko vasta heräämässä oleva lesbo? Tätä olen pohtinut etenkin siitä syystä, että viime aikoina on tuntunut, että pidän miehistä vain, koska heidän isku-yrityksensä imartelevat minua, enkä ehkä tunnekaan muuta kuin pinnallisia tunteita miestä kohtaan. Entä voiko ihastus miestä ja naista kohtaan ilmetä eri tavoin?

Joinain päivinä haluisin parran ja leikata rinnat pois, ja joinain päivinä laitan mekon ja meikit naamaan ja olen ihan tyytyväinen. En koe inhoa erityisemmin naiseuteeni, mutta en millään pääse eroon siitä tunteesta että haluaisin myös olla mies.

En uskalla alkaa järjestämään mitään vaihdosta koska pidän molemmista sukupuolista ja entä jos haluaisinkin vaihtaa takaisin naiseksi, osahan muutoksista on peruuttamattomia. En tiedä yhtään mitä tehdä itteni kanssa, jos haluaisin olla vaan mies nii olisin vaihtanu jo vuosia sitten, mutta kun ei yhteiskunnassa vaan voi valita molempia.

Ei mulla ole mitään uskallusta ruveta elämään molempien roolissa ja selitellä sitä sitten tuttaville, että miksi se pukeutuu välillä toiseen sukupuoleen.

Ja kumpi sukupuoli olisi edes se johon vaihtaisin toisesta? Painan kaikki nää ajatukset vaan taka-alalle, mutta ne on silti siellä aina. Ehkä kaikkein tärkein kysymys on, enkö mie vaiha sukupuolta vaan sen takia että pelkään "menettäväni" yhteiskunnan hyväksynnän ja mahollisuuden mennä ulos naisena ilman että kukaan katsoo sen kummemmin, vai enkö mie vaan vaihda koska en teidä kumpi olisin mielummin. Olen vuotias nainen ja minulla on 3 täysi-ikäistä lasta ex-mieheni kanssa.

Aiemmin olin täysin varma, että olen hetero, ja naisystävien kanssa pussattiin aina kun nähtiin tosin hiprakassa , mutta nyt kun on näitä hiprakkapusuja vaihdettu jokaisen ystävän kanssa, niin minä haluan suudella vain naisia, mutta ns. Koen kuitenkin enemmän mielihyvää suutelemisesta naisen kanssa, kuin seksistä miehen kanssa.

En kuitenkaan halua lesboseksiä, vaikka tykkäänkin koskettaa naisten rintoja ja pidän omasta naisellisesta vartalostani. Masturboidessa fantasioin jostakin tuntemastani miehestä, mutta kuitenkaan en halua sänkyyn oikeastaan kenenkään kanssa. Ehkä naiset vain suutelevat paremmin ja kokemukseni miehistä ovat olleet todella huonoja panoja? Tai sitten aivoissani on jokin lukko, joka estää minua nauttimasta miesten käsistä rinnoillani ja pelkkä ehdotus "jyystämisestä" sängyssä saa minut juoksemaan karkuun.

Yhden ainoan kerran olen saanut orgasmin miehen kanssa ja silloinkin pomoni käytti siihen ensin sormiaan. En ole koskaan kiihottunut miehestä tai ollut ihastunut poikaan.

Mutta minua on piinannut 2 kuukautta se että olisin homo. Ajatukselle ei ole mitään todenperäistä syytä. Mutta pelkään että alan kiihottua miehistä ennen pitkään. Päässäni pyörii jatkuvasti seksuaalisia kuvia pojista ja että harrastaisin seksiä heidän kanssaan. Pidän ajatusta todella ahdistavana. En kestä tätä enää kauaa. Olen puhunut tästä äitini kanssa jo. Jos olisin homo oikeasti, olisinko silloin edes pystynyt kiihottumaan tytöistä.

Minua ahdistaa ja joka päivä minulla vaikeaa. Teen kohta jotain peruuttamatonta jos tämä ei lopu: Morjes, olen vuotias pojanalku. Luokittelen itseni heteroksi, mutta jokin tässä mättää. En ole siis koskaan ihastunut poikaan tai nähnyt seksuaalista vetovoimaa tähän päiväänkään asti mutta silti päässäni pyörii mitä jos minä olen bi tai sun muuta.

Kävin juuri rippikoulun olin siellä hetken ihastunut tyttöön noin 3 päivää olin kovasti mustasukkainen sun muuta esim. Olen luonteeltani melko ujo ja huono ilmaisemaan tunteitaan. Aistin että tyttöä ei kiinnostanut minä yhtään. Mutta yritän järkeillä, että se olisin vaan pakkoajatus ja niin uskonkin. Koska seksuaalista kiinnostusta poikiin ei ole herännyt. Olen testannut itseäni välillä entä jos kiihotun pojista mutta siitäkään ei mitään tullut kun se ahdisti nii paljon tuntui ällöttävältä ja vastenmieliseltä.

Ja minulla on ollut kymmeniä tyttöihastuksia pienestä pitäen ja suhteessa olen ollut vain kerran, joka päättyi ikävästi mutta ei kestänyt pitkään. Fantasioin tähänkin päivään asti vain naisista.

Onko tämä pakkoajatus vai mistä tämä voisi johtua? Olen kuvitellut aina olevani naisen kanssa. Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä?

En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet. Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan.

Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani , väärältä.

Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi.

Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin. Saattaa olla vähän offtopic-kysymys, mutta haluan neuvoa. Sukupuoleni ja s-suuntautumiseni mietityttävät joka päivä, etten saa rauhaa. Haluaisin puhua tästä jollekulle, mutten tiedä kenelle. Vanhempieni kanssa olen tästä jutellut paljon, mutta se ei tunnu auttavan samalla lailla, koska saan yleensä vain samoja vastauksia. Olen käynyt aikuistumisleirin, jonka seurauksena porukkamme hitsautui tiiviiksi jengiksi, jossa voi olla oma itsensä.

Mutta tuntuu hassulta avautua ihmiselle, jonka on tuntenut ~kaksi viikkoa. Puhuin tästä aiheesta eräälle ohjaajalle leirillä, ja hän auttoi minua paljon. Mutta kun tunnistin pitäväni häntä ystävänäni ja kerroin sen hänelle, hän torjui minut. En enää uskalla lähestyä häntä, koska pelkään katkaisevani vähäisetkin langat välillämme.

Nettikaverilleni olen avautunut useasti, ja hän on tukenut minua. Mutta tuntuu typerältä kertoa hänelle ongelmistani. En halua kohdella häntä kuin henk. Koulukaverini eivät ole tarpeeksi läheisiä, jotta voisin uskoutua heille. Olen puhunut koulukuraattorille, psykologille ja terveydenhoitajalle. Huomasin, että haluan puhua jollekin ihmiselle, joka tuntee minut. Sukulaisiani en uskalla lähestyä tämän asian kanssa. Voisin tietysti pohtia asiaa yksin, mutta olen havainnut, että se syö sisältä.

En tiedä kenelle puhua. Olen vuotias tytön vartaloon syntynyt hämmentynyt olento. Olen yli vuoden itseäni gengerfluidina pitänyt parempaa nimikettä vailla. En ole panseksuaalisuuteni tai sukupuoleni kanssa tullut sukulaisilleni en myöskään perheelleni kaapista. Kavereista aika moni tietää ja ainakin olettaa. En nää mitään syytä miksi vanhempanikaan eivät olisi jo tajunneet seksuaalisuuttani. Aluksi luulin olevani transsukupuolinen, mutta pidin silti naisellisesti pukeutumisesta.

Mekot ja meikkaaminen kuuluvat suuresti tyyliini. Kaveri tietää, että käytän tytön ja pojan nimiä olosta riippuen. Oloni on nyt hyvin ahdistunut rintaliivejä käyttäessäni. Olisiko mahdollista olla transsukupuolinen mutta genderfluid? Mitä jos minua kaduttaisi? Olen odottanut sitä yhtäkkistä hetkeä kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tajutessani olevani jotain. Niin on käynyt useasti muistaessani olon olevan parempi fluidauksen vaihtaessa pojaksi.

Tätä olen miettinyt myös, kun mahdollinen "pano" olisi tarjolla, mutta oma alapää ahdistaa voisi olla myös ensikerran pelko, dysforia tai hyväksikäytön kummittelu. Asiat ovat epäselviä ja niitä on hankala sanoiksi pukea. En edes tiedä voiko mietintääni auttaa, ei ainakaan terapeuttini hän ei oikein tiedä sukupuoliasioista, uskoo vain kahteen sukupuoleen. Moikka, oon vuotias tyttö ja oon tosi pitkään miettiny sitä, että oonko mä hetero vai jotain muuta.

Oon kerran seurustellut pojan kanssa, mutta se päättyi mun ahdistuksen takia. Tunnen jonkinnäköstä seksuaalista vetoa myös tyttöihin, vaikka yleisesti ottaen ihastun poikiin.

Mulla on ollut muutama tyttö ihastus, mutta ne on ollut ihan ohimeneviä, niin kuin melkein kaikki mun ihastukset. Oon ihan sekasin kaikkien ajatusten ja tunteiden kanssa ja toivoisin et saisin jotain neuvoja. Olen vuotias nuori nainen ja minulla iski yhtäkkiä kauhea ahdistus siitä, että olenko mahdollisesti lesbo. Olen viimeisen vuoden aikana etsinyt melko aktiivisesti kumppania ja käynyt useilla treffeillä miesten kanssa ja joitakin tapaillut hieman pidempäänkin.

Ongelmani on ollut se, että en ole tunnetasolla ollut yhtään innoissani kenestäkään tapailemastani miehestä, minulla on vain ollut pakonomainen tarve löytää kumppani. Minun on ollut todella vaikea tuntea ihastumisen tunteita. Joidenkin tapailemieni miesten kanssa juttu olisi hyvinkin voinut johtaa seksiin, mutten vain kokenut haluavani sitä. Ajatus siitä, että olenko lesbo, lähti liikkeelle kun tajusin, että pidän paljon enemmän esimerkiksi vähäpukeisten naisten kuvien katselusta kuin miesten.

Kulkiessani kaupungilla, kiinnitän naisiin paljon enemmän huomioita kuin miehiin. En oikeastaan saa juuri minkäänlaista mielihyvää miesten katselusta, ja pidän todella harvoja miehiä puoleensavetävinä. En tosin ole koskaan kokenut olleeni ihastunut naiseen, mutta jos koen kiihottunvani enemmän naisista kuin miehistä, niin onko se merkki lesboudesta?

Voiko ongelmani kiinnostua miehistä johtua siitä että olenkin lesbo? Tämä on todella ahdistava ajatus, sillä en todellakaan haluaisi olla lesbo, vaan ns. Olen 13 vuotias tyttö. Olen ollut ihastunut kahdesti poikaan Toisen kerran eskarissa ja muutaman kerran tyttöön. Vanhempieni kanssa munulla ei ole mitään ongelmaa, mutta pari kaveriani mukaan lukien se johon olen ihastunut ovat näyttäneet olevan vähemmän sujut homojen kanssa. Tietenkään en näin nuorena voi olla varma, vai onko tämä vain vaihe.

Olen miettinyt asiaa kovasti ja nyt minusta tuntuu etten halua olla hetero ja petyn jos kiinnostus tyttöjä kohtaan hälvenee. Aina kun näen homoja, tulen iloiseksi ja mieleni muuttuu iloiseksi. Olen vuotias tyttö ja minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen olo, että olisinkin oikeasti poika, mutta en oikein tiedä miten asian kanssa pitäisi edetä. En ole kertonut tuntemuksistani vanhemmilleni tai sisaruksilleni, mutta olen jutellut asiasta parin kaverini kanssa, mutta asiasta on todella hankala jutella jonkun sellaisen kanssa jolla ei ole samanlaisia tuntemuksia.

Olen etsinyt tietoa transsukupuolisuudesta ja lukenut joitain artikkeleja aiheesta, mutta en ole varma olenko oikeasti trans vai onko tämä jokin ohimenevä juttu. Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun koin ensimmäisen kerran, että en ehkä olekaan tyttö vaan poika. En silloin tiennyt mitään transsukupuolisuudesta, mutta muistaakseni en edes ollut hämmentynyt omista tuntemuksistani vaan se tuntui ihan luonnolliselta ja vasta myöhemmin olen kokenut hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta asian suhteen.

Olen aina pukeutunut hieman poikamaisesti ja käytän paljon isoja paitoja ja löysiä housuja koska en halua korostaa muotojani ja olen käytännössä täysi vastakohta siskoilleni, jotka rakastavat laittautumista ja kauniita vaatteita. Olen myös huomannut käytöksessäni olevan paljon poikamaisia piirteitä. Olen yrittänyt pikkuhiljaa muuttaa ulkonäköäni poikamaisemmaksi esim.

Ja yleensä koen olevani poika ja näyttäväni pojalta, jos en voi nähdä itseäni peilistä. Ja aina kun ajattelen sitä miltä näytän tulevaisuudessa en pysty kuvittelemaan naista vaan mieleeni pomppaa aina kuva minusta miehenä.

Ja kun kyselin muutamalta kaveriltani ovatko he ikinä miettineet haluavansa olla poikia, minä oikeasti yllätyin, että he olivat vain joskus ajatelleet että saattaisi olla helpompaa olla poika, mutta ei muuta. Minusta se oli outoa. Hei, Olen alle 30 vuotias naiseksi syntynyt henkilö, joka on pienestä lapsesta lähtien ollut seksuaalisesti aktiivinen.

Onnekseni sain syntyä perheeseen, joka ei ensi kädeltä tuominnut toisen ajatuksia ja tekoja, vaan ensimmäinen oppi oli oman itsensä arvostus. Olen siis polvenkorkuisesta lähtien tiennyt, että kiusaajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä heille kumartele — enkä ole kumarrellutkaan.

Ongelmani ei siis ole toisten hyväksyntä eikä oma hyväksyntäni, olen täysin sinut itseni kanssa. Haluaisin vain tietää, millaista termiä minun tulisi käyttää esitellessäni itseni muille, jotta he ymmärtäisivät, millainen ihminen olen.

Koen itseni ajoittain naiseksi, ajoittain mieheksi. Kokonaisvaltainen tunne voi kestää tunteja, päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja ajatusmaailmani, arvoni, eleeni, puhetyylini ja käsitykseni vartalostani muuttuvat sen mukaan, kumpi tunnen olevani. Kokemukseni ei edellytä, että minun tarvitsisi pukeutua erityisesti kuvaamaan sukupuolista olotilaani, mutta olen kyllä ajatellut, että voisin hankkia miesten vaatteita, jos muiden olisi silloin helpompi käsittää minut miehenä.

Koska välillä kuitenkin olen nainen, en ole harkinnut esim. Eivätkä ne haittaa minua miehenä, olen sokea vartaloni "virheille". Naisena olen biseksuaali, ja olen kerran kokeillut seksiä naisen kanssa.

Naisissa kiinnostaa vain seksi, ei parisuhde. Naisena olen myös kokenut hyvin paljon, ja päätynyt lopulta naimisiin ja äidiksi. Puolisoni on hyvin avarakatseinen, hyväksyy biseksuaalisuuteni ja arvelee ehkä itsekin olevansa sellainen. Olen myös saanut olla miehen "roolissa" hänen kanssaan, mutta hän ei pysty kokemaan minua miehenä. Miehenä olen täysin homoseksuaali, haluaisin suhteeseen toisen miehen kanssa, joka hyväksyy, että olen mies.

Tässä on siis perusongelmani: Olen löytänyt monien mielenkiintoisten henkilöiden seuranhakuilmoituksia, mutta en ole viitsinyt vastata, koska he ovat ilmaisseet hakevansa miestä, enkä tiedä kelpuuttaisivatko he minua.

Miten esittelisin itseni tällaisille henkilöille? Saisin kerrottua, että vartalostani huolimatta olen mies, joka etsii miestä? Rivien välistä voi lukea, että naisena ja miehenä minulla on erilaiset moraalikäsitykset. Nainen on varattu, mies ei. Kiitos jo etukäteen vinkeistänne oikean termin löytämiseksi.

Olen 25 vuotias nainen ja ollut parisuhteessa miehen kanssa kolme vuotta. Tunnen häntä kohtaan edelleen kovaa kipinää. Lapsuudessa kun leikimme muiden tyttöjen kanssa, olin aina mieshenkilö esim. D koska olin muka "vahvin" tai näin koin ainakin itse. Tunsin muutenkin itseni jollain lailla aina vähän "ronskiksi" "jätkäksi" tyttöjen seurassa, ja olen huomannut et se tunne on edelleenkin välillä Tykkään pukeutua naisellisesti ja muutenkin olen ihan heteron näköinen.

Tapasin hiljattain yhden naisen ja joku hänessä vetää minua puoleensa, en tiedä mikä mutta kiinnostaa kuitenkin. Ennemmin en ole tällaista tunnetta kokenut, että naisessa olisi jotain kiinnostavaa Minua pelottaa jotenkin omat ajatukseni, haluaisin saada selvyyden niihin.

Seksistä naisen kanssa en ole uskaltanut edes haaveilla koska se tuntuu jotenkin pelottavalta Rakastan seksiä mieheni kanssa ja se toimii hyvin. Laitoin tämän viestin sen jälkeen, kun näin unta että lesbo nainen kyseinen ihminen vaikuttaa pukeutumisensa perusteella lesbolta mutta on naimisissa miehen kanssa, enkä ole nähnyt häntä edes muutamaan vuoteen puristeli takapuoltani ja se tuntui minusta jollain aralla tapaa jännän hyvältä Haluaisin tietää olenko bi vai mikä vai onko normaalia olla kiinnostunut naisista ilman että haluaa seksiä naisen kanssa tai on lesbo tai bi.

Olen kokenut jo pari viikkoa ihastusta tyttöön, mutta myös samanaikaisesti poikaa. Haluaisin tietää, olenko lesbo vai hetero kun olen ihastunut molempii. Koen suurempaa ihastumista siihen tyttöön, enkä ole uskaltanut kertoa siitä kellekkään, koska minua pelottaa.

Hän on eka naispuolinenhenkilö, johon olen koskaan ihastunut ja siksi se vähän pelottaakin! Moi, olen vuotias, ja synnyin tyttönä. En ole kovin varma seksuaalisuudestani tai sukupuolestani, tai ainakaan tiedä millä nimellä kutsua niitä.

Pienempänä leikin aina eläimillä, "poikien lelut" tai "tyttöjen lelut" eivät juurikaan kiinnostaneet. Hyvin usein myös leikin poikahahmona, mutta käytin myös mekkoja ja pidin prinsessoista vaikka muistelisin että en pitänyt juurikaan "tyttömäisistä" vaatteista ollenkaan, lähinnä pidin niitä mahdollisesti vaatteessa olevan eläimen kuvan takia tai äitini pakottamana.

Leikkasin lyhyet hiukset kutosluokan alussa, enkä sen jälkeen ole pystynyt kasvattamaan niitä tai pystynyt pitämään niitä pitkinä niiden aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Olen kuitenkin pärjännyt ilmankin, ja ilmeisesti ns. Pidän lähinnä miesten vaatteita, ja pidän niistä enemmän, mutta tykkään tyttömäisemmistäkin vaatteista. Minua ahdistaa se, että ihmiset näkevät minut naisena. Noin vuosi sitten vaatekaupan myyjä kutsui minua pojaksi vaikka en edes yrittänyt mennä läpi, enkä ole koskaan unohtanut sitä tunnetta.

En ole varma sukupuolestani. Minusta tuntuu samaan aikaan pojalta, ja samaan aikaan ei miltään. En juurikaan mieti sukupuolta, mutta jos päädyn miettimään sitä, minua ahdistaa. Se ei haittaa minua ollenkaan, mutta en tiedä sopivatko ne juuri minulle. Lähes kaikki "roolimallini" ovat aina olleet miehiä vaikka useimmiten isääni ja paria sarjakuvapiirtäjää lukuunottamatta ovatkin olleet fiktionaalisia hahmoja , ja olen aina halunnut näyttää maskuliinisemmalta.

En tykkää vartalostani, tai äänestäni, enkä todellakaan naamastani. Hyvinä päivinä saatan pitää naamastani paljonkin, mutta mielipiteeni vartalostani on korkeimmillaan "meh". Kuten kirjoitin, tätä juttua Kuten kirjoitin, tätä juttua kerrottiin murrosikäisten keskuudessa maaseudulla jo luvulla. Siis nuoret tiesivät luvulla, että himoja ja haluja on erilaisilla sykleillä. Nyt on huomattu oikein tutkimalla, että naiset haluaa harvemmin kuin miähet.

Jotenkin musta tuntuu, että tää tiedettiin jo luvulla! Kerroin asian vitsillä, jonka poikasena kuulin jossain Narvan seurojetalon tianoilla. Vaikka seksi olisi EVVK. Vaikka seksi olisi murrosikäisten lasten ajatuksissa päällimmäisenä, aikuisilla harvoin on näin.

Pornoteollisuuden myötä seksistä on tehty myyttejä, tabuja ja ylikorostettu yhdyntää. Koko asiaan kiinnitetään turhaan liikaa huomiota. Seksi on luonnollinen osa toimivaa parisuhdetta, välillä "panettaa" enemmän, välillä vähemmän, elämän tilanteesta riippuen. Sitten löytyy iso määrä ihmisiä, joilla ei ole parisuhdetta ja seksistä tai sen puutteesta on tehtävä iso kysymys ja ongelma.

Paineista pääsee sillä, että tajuaa seksin olevan lisääntymistä varten. Niillä tuskin on paineita ulkonäön yms suhteen. Aina ei ole, eikä tarvitse olla se vaihe elämästä menossa, että voisi edes teoriassa hankkia lapsen.

Keskusteluvälit ja ystävyys kumppanin kanssa jyrää pelkän seksin mennen tullen. Hellyyttä ja rakkautta unohtamatta. Just tuo Myy onoikeassa. Just tuo seksin ylikorostaminen ja mystifiointi saa aikaan nykyisen holtittomuuden parisuhteissa. Jopa oitis jos ei haluta niin ei kun pari kiertoon.

Sitten uuden parin kanssa taas kehua retostellaan seksin suhteen, ja oitis jos ei haluta, niin ei kun taas pari kiertoon. Tässä parisuhdekierrätyksessä syntyvillä lapsilla ehtii elämänsä aikana olla kymmeniä eri isä- ja äitipuolia, puolisiskoja ja -veljiä, sen sata mummo- ja vaaripuolta, lukematon määrä setiä ja tätejä ja mielipuolinen määrä puoliserkkuja - ja hyvin usein ei yhtään sellaista sukulaissuhdetta, joka olisi pysyvä ja luotettava.

Kavalkadi ihmisiä ravaa kodissa ja lapsi eri kotien väliä. Tuossa seksirallissa eläimellinen vietti ja himo - häntä ohjaa koiraa ja ihmistä. Missä on paljon puhuttu kehittynyt ihmisolento, järjen jättiläinen, jälkeläisistään vastuun kantaja?

Jaha - mun älykäs kommentti Jaha - mun älykäs kommentti on poistettu. Irtisanon lehden tilauksen, hellyyttä ja rakkautta unohtamatta.

Kumma juttu, kun kuitenkin Kumma juttu, kun kuitenkin monilta tutuilta naisilta kuulee ihan päinvastaista: Uskon todellakin, että näihin seksikyselyihin vastataan "odotusten mukaan".

Jurpon jutut taisi olla Jurpon jutut taisi olla nimimerkin mukaiset? Ei kannata perua lehden tilausta, se tulee nääs ilmaiseksi jokaisen Vantaalaisen kotiin Ei minnuu aina Ei minnuu aina naitata. Sitten sekin, että monasti on ollu parempaa vieras mies, kuin oma.

Se ei ossaa ees hiplata oikeist paikois. Esileikki on sitä, et se sannoo; tee ittes piip ja se käy vessasa. Jutut on toki jurpoja - sen Jutut on toki jurpoja - sen vaan sanoin että yhtä tyhjänpäivästä päivänselvyyksien "tutkimista" tämä eukkojen pihtaaminen on kun sen tutkiskelu ulostaako karhut metsään. Kai se oli tasa-arvolain vastaista kun viesti piti poistaa. Ja jutun alapuolella on " Ja jutun alapuolella on " munapula".

Luin aikoinaan tutkimuksesta jossa puhuttiin Freudilaisittain suurin osa nuorista naisista alle 40 v, jotka kokivat seksin vastenmieliseksi. Ja sitten kun naiset alkaa sen hyväksyä on myöhäistä No onhan noita kuumia ulkomaita Kai se riippuu ihmisistä, Kai se riippuu ihmisistä, itse miehenä olen ollut jo pitkää selibaatissa, mutta yhdessä ollessamme lähes päivittäistä.

Läksi siihen liittyi halaaminen, hellyys ja paijaaminen, vastaavaa en ole sen koomin kokenut. Aina pitää ottaa toinen huomioon, ei voi olla vain toisen osapuolen haluista kysymys, eli ei sitä aina itseäkään huvita, jaksa muutakin kivaa voi yhdessä harrastaa.

Omalle miehellekin on pitänyt kädestä pitäen opettaa esileikkiä ja muistuttaa aina silloin tällöin, että nyt taas lipsuu ote. Suurin osa tutuista naisista on joskus ihastunut vieraaseen ihan sen vuoksi, että oman miehen kanssa on kaikenlaista vääntöä. Eli vireas kiihottaa mutta oma ei. Nainen ei osaa rentoutua jos on riitoja ja lapset ja kodinhoito on jätetty naisen harteille työpäivän päätteeksi.

Lasten huolet ja murheet myös pyörii naisen mielessä, miehet ei moisia huolia tiedä edes olevan. Puhumisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Teidän kommenteista vois Teidän kommenteista vois päätellä, että vieraissa käynti nyt sitten muuttais kaiken paremmaksi. Menee talot menee autot tulee kaks velkaista sittenkö se seksi muuttuu paremmaksi kun on monikerroin paineita ja velkoja. Mahda eppäillä onko ennää täysjärkisten hommoo.

Pitääkös sitä leuhkia kotona Pitääkös sitä leuhkia kotona saavutuksillaan? Usein ongelmat seksin Usein ongelmat seksin alueella kielivät muista ongelmista, joita on jomman kumman rakastavaisen omassa tai yhteisessä elämässä. Liian usein ajaudutaan tilanteeseen, että mitään ei ole tehtävissä, jolloin mielessä alkaa kummitella ratkaisuna ero tai vieraissa käynti tai vastaavaa.

Kuitenkin, olisi valittavissa sekin vaihtoehto, että seksikin alkaisi luistaa, jos nuo tiedostetut tai tiedostamattomat pulmat on ensin myötätunnolla ja viisaudella onnistuttu ratkaisemaan.

Tuo pulma voi olla pienikin asia, joskus suurempikin. Joskus se ongelma voi olla myös asia, jota kumpikaan ei tiedosta ongelmaksi, esimerkiksi asenne tai uskomus itsestä, toisesta tai jostain asiasta.

Rehellisyyttä, kärsivällisyyttä ja luottamustahan se vaatii, niin itseä, kumppania kuin koko elämää kohtaan. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi ja se voi saada toisenkin muuttumaan. Parhaimmillaan tilanne on, jos kumpikin päättäisi ottaa lusikan nöyrästi kauniiseen käteen ja tulla tulokseen, että tämä parisuhde on kuitenkin sen arvoinen asia, että kannattaa alkaa itseään ja suhdetta kehittämään.

Se vaatii rakentavaa vuorovaikutusta ja kuuntelemista, se vaatii taitoa katsoa asioita toisen näkökulmasta, kykyä nähdä siinä hyvää ja kunnioituksen arvoista. Se vaatii turhautumisesta luopumista, mikä onnistuu myötätunnon avulla, mikä voi vaatia sitä, että ensin tekee lujasti töitä itsensä kanssa. Yksi askel voisi olla vaikka käydä terapiassa tai opiskella terapeuttista kirjallisuutta oman käyttäytymisensä kehittämiseksi. Yksi hyvä sivusto, josta monet ovat löytäneet apua, on www.

Kyllä Tässä viisas kirjoitus. Kyllä se vain ikävä kyllä on niin, että ensin täytyy tapahtua jotain mullistavaa esim uskottomuus ennen kuin aletaan parisuhdetta korjaamaan jos vielä on korjattavaa. Sikälis kun asiat on luisuneet siihen että seksi ei kiinnosta ja muutenkin suhteessa ei ole hyvä olla. On se vain niin että asiat lähtee korvien välistä, niin sänkyasiat kuin muutkin. Jos hellyyttä, kunnioitus, läheisyyttä on normiarjessa, kyllä sänkyasiat hoitunevat aivan luonnollisesti ja sopivassa määrässä.

Mutta siinähän se just on Entäpä ne naset ja miehet Entäpä ne naset ja miehet jotka eivät ole vastannut niihin aiheisin kysymyksiin - heitä on paljon, paljon enemmän. Ei siis riitä, että esim.

Kyllä se riittää Kyllä se riittää tieteellisesti luotettavaan tulokseen Kannattaa syödä vähemmän Kannattaa syödä vähemmän tulisia ruokia jos halut haluaa korkealle.. Täydennän aiempaa Täydennän aiempaa kirjoitustani. Kannattaa vähentää kaljan tai yleensä alkoholin juontia. Itse en juo enää lainkaan ja mieskin lakkasi juomasta. No jos lasillinen pari kerran vuodessa. Tupakointi, iuuh en voi suudella tai olla tupakoivan sylissä, oksu tulee kurkkuun.

Tärkeää on huomioiminen ja hellyys ja hiplaaminen muualla kuin sängyssä. Eli halaus kun lähdetään töihin, halaus kun tullaan töistä, ei haittaa vaikka suukotellaan ja puristellaan hiukan pyllystä silloin tällöin ohimennen. Epäkohdista pitää puhua ja parasta on jos kumpikin tulee hiukan vastaan eli ei pidetä omista mielipiteistä ja haluista ääriinsä kiinni.

Jos on lapsia perheessä niin siinäkin tulee herkästi erimielisyyksiä, eli jutelkaa asioista ja miltä tuntuu kun sitä ja tätä on tehty tai sanottu tai jätetty sanomatta. Kahden kesken lomat, konserteissa tai teatterissa käynnit. Kaikki se on yhteistä mukavaa ellei toinen suorastaan inhoa moisia harrasteita.

Yhteiset kävelyt tai pyöräilyt ei vaadi kuin sen polkupyörän. Mieheni pyörä on 20v eli ei tarvitse olla viimeisen päälle uudet vermeet.

Itse en ole lähtenyt vieraisiin mutta olen hetkellisesti ollut ihastunut. Olihan se jännää sen hetken. En enää anna itselleni lupaa moiseen hupailuun. Monet ystäväni sen sijaan ovat menneet mielitekojen mukaan. Joku on jäänyt kiinni ja jotkut on eronneet.

Toisissa pareissa taas vieraissa on saattanut käydä molemmat osapuolet mutta siitä ei huudella. Seksikaupasta voi käydä hakemassa maistuvia tai tuoksuvia ja kuumottavia liukuvoiteita. Erilaiset klitoriksen tärisyttäjät on hmm osa huonoja, pitää löytää se itselle sopiva. Olen ostanut muutamat ja vain jänönpuputyyppiset toimii mulla.

Tärkeä asia, jota ei voi liikaa korostaa: Moni nainen luulee, että meidän olisi pakko olla samannäköisiä kuin mainosten kaunottaret, mutta näinhän ei ole. Koitetaan siis nostaa häntä pystyyn ja lakataan vatvomasta niitä selluliittejä ja ties mitä virheitä, joita mistä vaan kropasta löytyy. Itse haluaisin sellaisen brasiliaiasen vartalon mutta tällä omalla pitää vaan elellä. En myöskään ole leikannut hiuksia lyhyeksi vaikka olen yli nelikymppinen. En anna muiden sanella, että miltä minun täytyy näyttää.

Mieheni toiveet ja toisten naisten sanelemat säännöt, eivät osu yksiin lainkaan. Olen siis alkanut uudestaan hankkimaan naisellisuutta korostavia vaatteita. Mitä sekin sitten kellekin on ;. Tällaisiin Joo ja joo. Tällaisiin asioihin on niin helppo vastata ikäänkuin ne olisivat mailman tärkeimpiä asioita. Ketä kiinnostaa verot,vanhusten asiat,nuorisotyöttömyys, kuka teki syöttöpisteen NHL: Ilmeisesti tämä Some pyörii paskan,seksin,ennakkoluulojen,urheilun ja muun sellaisen todella tärkeän asian puitteissa.

Vastasin nyt tähän koska olen idiootti. Jurpo on ehkä nyt Jurpo on ehkä nyt kapeakatseinen. Tottunut ehkä tappelemaan, että nainen vai mieskö on oikeassa. Eli lapset, heidän huolet, huolet lapsista, työpaineet, parisuhteen epäkohdat Jos riita on kesken niin naisen on hankala kiihottua, mies taas saattaa olla justiinsa valmiina ja ajattelee, että ehkä se naine leppyy kun hiukan kopasen, virhe. Olen ollut parisuhteessa, jossa naisena olin se enemmän haluava.

Lasten myötä ja plaaplaa, omat halutkin väheni. Nyt kun lapset jo muuttaa kotoa ja miehen kanssa on päästy uuteen puheväliin ja hellyyttä saa muuallakin kuin peiton alla, niin se peitto myös heiluu, yhteisvoimin.

Rautalangasta, mies saattaa kiihottua nopeammin eli nainen saattaa kiihottua hitaammin. Kun nainen lämpiää niin mies jo uuvahtaa. Mutta kun sitä hellyyttä ja huomiota! Joku sen ymmärtää ja joku ei.

.